DI Martti Matsinen
Oy Rudus Ab:n pääkonttori sijaitsi 1970-luvulla Helsingin Ruoholahdessa. Konttorin lisäksi alueella oli valmisbetonitehdas sekä satama, johon tuotiin hiekkaa ja sementtiä. 3.6.1974 pääovesta sisään astui ensimmäisen vuosikurssin teekkari Martti Matsinen ensimmäiseen opiskeluajan kesätyöpaikkaansa, betonitilauskeskukseen. Tästä alkoi jo 50 vuotta kestänyt urani betonimiehenä.
Etappi 1 – Rudus
Ruduksen betonitilauskeskuksessa kesä meni mukavasti. Eri valmisbetonilaadut tuli opittua hyvin. Mielenkiintoisena knoppina todettakoon, että tuolloin lattiabetonit myytiin sementtimäärän mukaan, ei lujuusluokittain. Suurempi yllätys oli, kun alkukeväästä 1975 tilauskeskuksesta soitettiin minulle ja todettiin, että “kai sinä taas kesällä tulet meille” – olin ehkä hoitanut tehtäväni hyvin. Sanoin, että valitettavasti harjoittelupisteitä saadakseni en voi olla vain konttorihommissa vaan tarvitsen myös työmaaharjoittelua. No, pari päivää myöhemmin Ruduksen valupalvelusta soitettiin, että kaipaat kuulemma työmaalle – sopisiko valumiehen ja työnjohtajan paikka betonivaluhommissa. Tästä eteenpäin olinkin Ruduksella töissä eri tehtävissä vuoteen 1978 asti – myös talvisin olin eri osastoilla lomittajana hankkimassa opiskelurahaa – mm. autokuskina ja vaakamiehenä. Kirjoittelin myös joitain tekstejä valmisbetonista (jotka yleensä julkaistiin jonkun toisen nimellä eli olin ns. haamukirjoittaja).
Pasilan virastotalotyömaa oli Ruduksen valupalvelun iso kohde, jossa valettiin lähes päivittäin. Kuvassa taustalla farkkutakissa työnjohtoa opiskeleva teekkarinuorukainen (ilman kypärää!)
Diplomityöni tein Rudukselle kuljetusten vaikutuksesta betonin lujuuteen. Sillanrakennuksen professori Heimo Paavola sanoi, että aihe sopii minulle erinomaisesti, mutta hän ei tunne betonia niin hyvin kuin huoneenrakennustekniikka, joten työn valvoi DI Kari Paasikallio.
Etappi 2 – TVH
Koska pääaineeni oli sillanrakennus, päätin kesäksi 1979 hakea työpaikkaa TVH:sta. Etuna tässä oli se, että kaksi sillanrakennuksen assistenttia työskenteli TVH:ssa ja pystyin työn ohella käymään harjoitustöitäni heidän kanssaan läpi. Työpaikka löytyi insinöörioppilaana rakennusosaston sillanrakennustoimiston sillastojaostosta, jossa tehtäväni oli tarkistuslaskea betonisiltojen kantavuuksia painavien erikoiskuljetusten reiteillä. Tässä roolissa viihdyinkin koko opiskeluajan lopun eli syksyyn 1980. Pieni katkos insinöörioppilaan rooliin tuli, kun sain keväällä 1980 toimia 5 kuukautta vs. toimistoinsinöörinä erään vanhemman insinöörin muun työkomennuksen ajan.
TVH:lla pääsin betonin sijaan lapioimaan maata. Pitihän sitä välillä käydä vaakojen kanssa tarkistamassa, että erikoiskuljetuksen akselipainot eivät ylitä kuljetuslupahakemuksessa esitettyjä painoja. Pari kertaa jouduttiin kuormaa hieman siirrättämään, jotta saatiin painojakautuma kohdalleen.
Välietappi – SA Int
Kuulun siihen ryhmään, joka hoiti opiskelun ennen armeijaa. Lokakuussa 1980 kävin ensin Otaniemessä jättämässä paperit korkeakoululle ja jatkoin sieltä suoraan Korialle, Kymen Pioneeripataljoonaan. Ensimmäisellä lomalla kävin hakemassa DI todistuksen Otaniemestä. Korialla ja Haminassa minut koulutettiin pioneerikomppanian varapäälliköksi, jota tehtävä sain harjoitella parissa kertausharjoituksessa ja siirryin nostoväkeen (nykyiseltä nimeltään varareservi) reservin luutnanttina.
Etappi 3 – Aaro Kohonen Oy
Armeijakesänäni ei alan työpaikkoja ollut kovin monta tarjolla. Laadin kaksi hakemusta – toisen Aaro Kohonen Oy:lle teräsrakennesuunnittelijaksi ja toisen pieneen helsinkiläiseen insinööritoimistoon (valitettavasti nimi on unohtunut) rakennesuunnittelijaksi. No, niinhän siinä kävi, että Nupposen Timo Kohoselta soitti ja kertoi, että teräspuolen paikka piti täyttää nopeasti, mutta kiinnostaisiko minua betonirakennesuunnittelijan paikka, jossa voisin aloittaa heti armeijan jälkeen. Näin betonimiehen rooli jatkui ja aloitin Kohosella heti syyskuun alussa. Pikku anekdoottina kerrottakoon, että tuon toisen insinööritoimiston johtaja oli käynyt samana päivänä soittelemassa kotonani ovikelloa pyytääkseen minua töihin, mutta äitini kertoi hänelle, että olen jo töissä Kohosella.
Kohosella aloitin betonirakenteiden suunnittelijana Kostamus-projektissa Marttilan Penan ryhmässä ja myöhemmin jatkoin useissa muissa puunjalostusteollisuuden kohteessa. Runsaan parin vuoden kuluttua siirryin alakertaan Lambergin Raimon porukkaan dynaamisesti kuormitettuja koneperustuksia suunnittelemaan yhdessä Sarilon Jukan kanssa. Muodostimme silloin ns. dynamiikkaryhmän, sillä kävimme myös mittaamassa tärinöitä, jotta saimme lisäinfoa suunnitteluun.
Sivuetappi 1 – Luennoitsija
Kohosella sain hyvää alkutuntumaa luennoitsijatehtäviin. Kävin muutamassa koulutustilaisuudessa kertomassa koneperustusten suunnittelusta erityisesti puunjalostusteollisuuteen. Lisäksi Kohosella järjestettiin keskiviikkoaamuisin yhteinen aamukahvi-/koulutustilaisuus, jossa oli joskus ulkopuolisia antamassa tuoteinfoa (itsekin kävin myöhemmässä vaiheessa uraani pari kertaa) ja joskus oma väki kertoi ajankohtaisista asioista.
Luennointihommat lisääntyivät merkittävästi urani etenemisen myötä. Luennointitehtäviä on ollut kulloisenkin työnantajani edustajana, mutta myös ns. asiantuntijaluennoitsijana eri koulutustilaisuuksissa. Hienoa on ollut käydä kutsuttuna asiantuntijana luennoimassa eri yritysten omissa koulutustilaisuuksissa – joko paikan päällä tai verkon kautta. En kuitenkaan pidä itseäni hyvänä luennoitsijana – käyn asiat läpi ehkä turhan nopeasti ja pyrkinyt sitten vastaamaan kysymyksiin – toivottavasti info on mennyt perille.
Etappi 4 – Partek Betoniteollisuus
Vajaat viisi vuotta Kohosella oltuani ajattelin, että kaipaan jotain muuta kuin piirustuslaudan takana istumista. Niinpä hain kahta työpaikkaa – toinen metallipuolelle Muotolevy Oy:n tuotepäälliköksi ja toinen betonipuolelle Partekin valmisbetoniyksikön tuotekehitysinsinööriksi. Varmaan arvaatte kuinka kävi – betonihommissa pysyttiin. Myös Muotolevyn edustaja kertoi, että haluaisi pitää paperini, jos tulee sopiva työpaikka eteen – tuotepäällikkönä minulla olisi pitänyt olla myyntikokemusta.
Partekissa omat tehtäväni liittyivät pääasiassa valmisbetonin käyttöön ja reseptipuolesta vastasi Kari Sivula. Omaan rooliini kuuluivat erityisesti erikois- ja lattiabetonit, sekä niiden käyttöön kohdistuva koulutus Koulutuspuolella olikin puuhaa, sillä myyntiporukka käytti mielellään meitä kehityspuolen kollegoja luennoitsijoina omissa asiakastilaisuuksissaan. Lisäksi yrityksen ulkopuolisiin, alan yhteisiin projekteihin, edustajiksi valittiin yleensä jompi kumpi kehitysinsinööreistä. Näissä projekteissa tulivat tutuiksi myös kymmenet kollegat eri yrityksistä.
Yksi tärkeä teema minulle oli eri kuitubetonit (teräs, muovi, puu), joista puukuitubetoni jäi pariin koekohteeseen eikä saanut suosiota. Teräs- ja muovikuitujen osalta oma historiani on siis yli 35-vuotinen, vaikka kuitubetoneita on suuremmassa määrin alettu käyttää vasta tällä vuosituhannella. Kuva yllä on puukuitubetonityömaalta Espoosta (Huom! suojavarustuksiin ei vielä 80-luvun puolivälissä kiinnitetty paljoakaan huomiota).
Myöhemmässä vaiheessa Partek-urallani sain vedettäväkseni tuotannonohjausprojektin, jossa keskitetystä tilauskeskuksesta hoidettiin sekä tilausten vastaanotto että toimitusten ja betoniautojen ohjaaminen kohteisiin. Samalla pääsin mukaan valmisbetoniyksikön johtoryhmään suunnittelemaan koko yksikön toimintaa.
Sivuetappi 2 – Kirjoittaja
Varhaiseen Rudus-aikaan kirjoittelin jo jotain juttuja ja myös Kohos-aikaan kirjoitin RIL:n Teräsrakenteet (?) käsikirjaan luvun koneperustuksista. Varsinaisesti kirjoitustoimintani käynnistyi kuitenkin vasta Partek-aikaan ja kiihtyi myöhemmissä rooleissani. Olen kirjoitellut varmaankin muutamia kymmeniä artikkeleita alan lehtiin eri teemoista – yleisimmin betonilattioihin liittyen. Kirjoittaminen on jatkunut edelleen ja tälläkin hetkellä tilauksessa on pari artikkelia kirjoitettavaksi tämän vuoden aikana.
Etappi 5 – Hartsitekno Oy
Kari Hellén palkkasi minut 1986 Partekin kehitysinsinööriksi. Hän siirtyi Partekista rakennusliike Hartsitekno Oy:n johtotehtäviin. Oltuaan muutaman kuukauden ko. yrityksessä Kari soitteli minulle ja pyysi töihin. Yrityksellä oli maahantuontiosasto, jolla oli erinomaisia edustuksia, mutta jonka myyntimiehillä ei ollut varsinaista rakentamis- ja suunnitteluosaamista. Haaste tuntui mielenkiintoiselta ja niinpä jätin Partekin keväällä 1991.
Hartsiteknolla oli KVR-, Korjausrakentamis- ja Lattiaosastot sekä Materiaaliosasto, jonka vetäjäksi tulin. Tuotteet olivat erinomaisia ja osa niistä kuuluu edelleen edustamani yrityksen valikoimiin. 90-luvun alun lama iski kuitenkin nopeasti päälle ja Hartsitekno päätyi konkurssiin keväällä 1994. Itse olin tuolloin Berliinissä työmaainsinöörinä vetämässä talonrakennusprojektia. Kesällä 1994 minua vielä työllisti konkurssipesä, jonka lukuun myin tuotteita varastosta sekä tein muita paperitöitä pesänhoitajille
Sivuetappi 3 – Järjestömies
Kaikissa tehtävissäni olen ollut aktiivinen myös alan järjestötoiminnassa. Partek-aikaan olin Partekin edustajana SBK:n valmisbetonijaoston työvaliokunnan (olikohan nimi tämä?) puheenjohtajana. Hartsitekno-aikaan tuotevalikoimassamme oli asbestinkapselointipinnoite ja sitä kautta liityin mukaan Suomen Asbesti- ja pölysaneerausliikkeiden liiton SAP ry:n toimintaan. Hartsitekno-aikaan vain jäsenenä, mutta myöhemmin PiiMat-aikaan pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana. 2000-luvun alussa valikoimaamme tuli tuotteita uimahalleihin ja näin tulin mukaan Uimahalli- ja kylpyläteknisen Yhdistyksen UKTY ry:n hallintoon, jossa olin pari vuotta puheenjohtajana ja edelleen mukana hallinnossa. Myös Betoniyhdistys ry:n hallituksessa olin maksimiajan eli kolme vuotta 2010-luvulla. Puheenjohtajan roolissa olin mukana perustamassa Betonipumppaajien yhdistystä, joka päätettiin sijoittaa Betoniteollisuus ry:n valmisbetonijaoston alle eikä perustettu omaa yhdistystä. Tästä tehtävästä luovuin heti, kun homma saatiin pyörimään.
Itselleni merkittävin järjestöura on kuitenkin ollut Suomen Betonilattiayhdistys BLY ry:ssä. Jo 80-luvulla olin Partekissa Kari Hellénin kakkosmiehenä mukana perustamassa yhdistystä ja sen teknisen valiokunnan jäsen. Hartsitekno-aikaan lattiat jäivät pienemmälle fokukselle, mutta PiiMat-aikaan pääsin taas aktiivisesti mukaan toimintaan. Olin aluksi hallituksen jäsenenä ja myöhemmin yhdistyksen pitkäaikaisimpana puheenjohtajana, kunnes pyysin eroa puheenjohtajan roolista kevennettyäni tehtäviäni eläkeiän saavutettuanni. On ollut upeaa olla mukana jo yli 35 vuotta ko. yhdistyksen toiminnassa eri rooleissa.
Etappi 6 – PiiMat Oy
Hartsiteknon ajauduttua konkurssiin soiteltiin minulle kotiin (onneksi puhelinnumero säilyi) ja kyseltiin mistä sen edustamia tuotteita nyt saa. Niinpä yhdessä Kari Hellénin ja Matti Hyttisen kanssa päätimme syksyllä 1994 perustaa oman yrityksen maahantuontia hoitamaan. Ensimmäiset vuodet työskentelin yrityksessä yksin, mutta vuosien mittaan myös Matti (2000) ja Kari (2003) tulivat aktiivisesti mukaan toimintaan.
PiiMat Oy jatkoi samojen päämiesten kanssa kuin Hartsitekno Oy:n maahantuontiosasto, mutta vuosien mittaan betonilattiatuotteet muodostuivat yhä enenevässä määrin yrityksen päätuotteiksi. PiiMat tunnettiin ja tunnetaan nimenomaan betonilattiayrityksenä, vaikka tuotepalettiin kuuluu paljon muitakin tuoteryhmiä.
Etappi 7 – Bermanto Oy
PiiMat Oy kasvoi mukavasti, mutta samalla omistajat ikääntyivät ja mietimme yrityksen jatkoa 2010-luvun puolivälissä. Eri vaihtoehtojen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa yhdistimme voimavaramme kahden betonilattia- ja pinnoitusurakoitsijan sekä yhden hiontaurakoitsijan kanssa ja näin syntyi Bermanto Oy. Bermannossa jatkoin materiaalituonnin roolissa ja toimin samalla yrityksen teknisenä johtajana avustaen myös muita osastoja ja hallitusta.
Bermanto360 idea otettiin hyvin vastaan markkinoilla – oli odotettu, että joku ottaisi kokonaisvastuun lattioista. Alkuun saimmekin erinomaisia projekteja, mutta hiljalleen tilaajat alkoivat uudelleen (rahan säästämiseksi) pilkkoa urakoita vanhaan malliin, jolloin Bermannolle jäi vain urakoitsijarooli. Kasvuun oli panostettu melkoisesti, jolloin tilanteen näin kääntyessä ajautui Bermanto lopulta konkurssiin 2021 – melko tarkkaan viiden vuoden kuluttua perustamisestaan.
Etappi 8 – Uusi PiiMat Oy
Kesällä 2021 olin siis samassa tilanteessa kuin 1994 eli asiakkaat soittelivat kotiini kysellen tuotteiden saatavuutta. Tässä vaiheessa olisi ollut helppoa vetäytyä täysin eläkkeelle, mutta sama triomme laittoi pystyyn uuden PiiMatin ja myös vanhat päämiehet olivat tukenamme. Homma jatkuu siis edelleen ja katsomme PiiMatin iäksi 30 vuotta, vaikka nimi oli välillä vajaat 5 vuotta vain aputoiminimenä Bermannossa..
Etappi 9 – ?
Jokohan tässä hiljalleen voisi rauhoittua eläkkeelle? 30 vuotta PiiMatia, 50 vuotta betonia ja 70 vuotta elämää yleensä – merkittävä vuosi 2024.
