Kuivasirotelattia tarkoittaa betonilattiaa, jonka pinnalle on valuvaiheessa levitetty kuivasirotetta. Kuivasirote on käytännössä lujaa betonimassaa, josta puuttuu vesi. Sitoutumiseen tarvitsemansa veden kuivasirote ottaa alusbetonista, mistä johtuen lattian onnistumisen kannalta on tärkeää, että massassa on riittävästi vettä ja että kuivasirote levitetään massaan oikeaan aikaan – ennen kuin se kuivuu liikaa – ja lisäksi pidetään huolta jälkihoidosta, ettei massasta haihdu vettä liian nopeasti.
Kerron tässä postauksessa kuivasirotteista erityisesti rakennesuunnittelijoiden kannalta mutta varmasti aihe kiinnostaa myös lattian tulevia käyttäjiä sekä lattiaurakoitsijoita. Postauksen lopussa on yhteenvetona lyhyt muistilista.
Kuivasirotteen tyyppi määritellään yleensä kulutuskestävyysluokan mukaan. Suomessa käytetään Böhme-luokitusta eli A-arvoa (esimerkiksi A6). Lukuarvo kuvaa sitä, kuinka paljon materiaali kuluu Böhme-testissä. Mitä pienempi lukuarvo on, sitä vähemmän materiaali kuluu ja sitä parempi on tuotteen kulutuskestävyys.
Toinen tapa määritellä kuivasirote on siinä käytettävän runkoainesmateriaalin tyyppi (esim. kvartsi, korundi, piikarbidi). Mielestäni pelkkä Böhme-arvo on riittävä määrittely kuivasirotteen valintaan, sillä runkoainestyyppi vaikuttaa kulutuskestävyysluokkaan, mikä on kuivasirotteen tärkein ominaisuus. Ainoa poikkeus on tilanne, jossa lattiaan kohdistuu voimakasta isku- tai laahausrasitusta. Tällaisiin kohteisiin suosittelen kuivasirotetta, jossa on käytetty metallisia runkoaineksia. PiiMatin tuotevalikoimassa on kaksi A3-luokan kuivasirotetta, toisessa runkoaineksen perustuote on piikarbidi (Neodur HE3 SVS3) ja toisessa metallurgiset materiaalit (Neodur HE3 Met F). Molemmat täyttävät saman kulutuskestävyysluokan vaatimukset mutta isku- ja laahausrasitukseen suosittelen HE3 Met F kuivasirotetta.
Lue lisää PiiMatin kuivasirotteista Tuotteet-sivulta ja tarkempia tuotetietoja Tiedostopankista.
Mikä on sitten oikea kuivasirotetyyppi erilaisiin kohteisiin. Betonilattiaohjeet 2018 (by45/BLY7) oppaassa on hyviä taulukoita ja ohjeita kuivasirotelattian toteuttamiseen, joten en niitä käy tässä kokonaan läpi – suosittelen hankkimaan ohjeen.
Esimerkkinä voisi mainita, että 1-kulutuskestävyysluokan lattiaan tulisi määritellä kulutuskestävyysluokaksi maksimissaan A6. Jos lattiaan kohdistuu isku- tai laahausrasitusta, niin silloin maksimi suositeltu arvo on A3. 1-kulutuskestävyysluokan kohteita ovat lähinnä raskas teollisuus tai varastot/teminaalit, joissa liikutaan korkeilla kuormilla lastatuilla trukeilla. Kevyessä teollisuudessa eli 3-kulutuskestävyysluokassa (kevyet kuormat, ilmapyörätrukit…) pärjätään jopa A12-luokan sirotteella.
| Luokka | Tyypillinen kohde | Böhme-vaatimmus |
| 1 | Erittäin raskaat trukkikuormat, metalliteollisuus, terminaalit korkeilla kuormituksilla | A6 (laahaus- ja iskurasituksessa A3) |
| 2 | Raskas kuormitus, teollisuus, kumipyörätrukit ilmarenkailla, 100-1000 henkilön päivittäinen jalankulkuliikenne | A9 |
| 3 | Keskiraskas kuormitus, kevyet trukit, vähäinen jalankulkuliikenne | A12 |
| 4 | Kevyesti kuormitetut tilat | A15 |
Edellä olevassa yhteenvedossa on otettu kantaa vain sirotteen valintaan. Useimmiten 3 ja 4 luokan lattioissa saavutetaan kulutuskestävyysvaatimus myös muilla keinoin. Myös 1 ja 2 luokassa se on mahdollista mutta erittäin vaativaa.
Parkkihalleissa on oma luokitustaulukko (taulukko 4.3), johtuen nastarenkaiden aiheuttamasta kovasta kulutuksesta. Parkkihallit on ohjeessa jaettu kolmeen eri osaan niissä lattiaan kohdistuvan kulutuksen mukaan: rampit ja mutkat; suorat osuudet; parkkiruudut ja muut kevyesti kulutetut alueet. Lisäksi sirotteen valintaan parkkihalleissa vaikuttaa parkkihallin tyyppi, joka myös on jaettu kolmeen: yksityiset pysäköintitalot (esim. asuinrakentaminen); julkiset pysäköintitalot (esim. toimistorakentaminen) ja julkiset pysäköintitalot, joissa kova liikenne (esim. ostoskeskukset). Tästä muodostuu 9-ruutuinen matriisi oikean systeemin valintaan (ks. Betonilattiaohjeet).
Vielä yksi asia kannattaa pitää mielessä sirotelattioita suunniteltaessa. Sirotepinta kovettuu yleensä nopeammin kuin alla oleva betonimassa ja muodostaa lujan ja tiiviin pinnan. Tästä voi tulla ongelma huokostetuilla massoilla – erityisesti kylmissä olosuhteissa. Tiivis pinta ei päästä betonissa olevaa ilmaa poistumaan ja ilman tiivistyessä sirotekerroksen alle, on riskinä pinnan laminoituminen paikallisesti. Sirotetoimittajat eivät suosittelekaan sirotteiden käyttämistä, jos massassa on ilmaa yli 4%.
Huokostettuja massoja käytetään betonin säänkestävyyden parantamiseksi. Esimerkiksi parkkihalleissa kannattaa kuitenkin miettiä kumpi on suurempi riski – betonin murtuminen säärasituksissa vai nastarengaskulutuksessa. Oman kokemukseni mukaan käytännössä aina parkkihallien maanvaraisten lattioiden ongelmat johtuvat lattian kulumisesta (tai esim. väärästä suunnittelusta vaikkapa saumojen tai betonimassojen osalta – mutta tästä aiheesta lisää jossain tulevassa blogipostauksessa).
Sirote on oikea tuote kulutusrasitetuissa lattioissa – oikein suunniteltuna ja toteutettuna! Joissakin kohteissa vaaditaan jopa kovabetonipintausta ja joskus selvitään silikaattikäsittelyllä – näistä aiheista kirjoittelen myöhemmin.
Muistilista:
* Käy tilaajan / loppukäyttäjän kanssa läpi millaiset vaatimukset lattialle tulee asettaa kulutuskestävyyden kannalta
* Määrittele lattialta / sirotteelta vaadittava kulutuskestävyysluokka (Böhme-arvo) em. vaatimusten ja Betonilattiohjeen taulukoiden pohjalta
* Määrittele sirotteen käyttömäärä valmistajan ohjeiden mukaan
* Varmista, että kohteessa käytetään vaatimusten mukaista tuotetta
Lisätietoja:
BY45/BLY-7 – Betonilattiaohjeet 2018
BLY-16 – Suunnittelu- ja työohje kuivasirotteiden käyttämisestä betonilattioissa
PiiMat – kuivasirotteet
Korodur – Hard Aggregate Toppings